Köörisessioita

Tähänkin levytyssessioon kuuluu olennaisena osana riitti nimeltä köörisessio. Nimensä mukaisesti tarkoituksena on levynteon loppumetreillä kuorruttaa melkein valmiita kappaleita kuorohuudoin - perinteisesti lihavoittamalla lauluja kertosäkeissä, mutta toki myös paikoin säkeistöjen avainlauseissa ja täysin odottamattomissa paikoissa. Tältäkin levyltä löytyy myös pari (kolme) mieskuoro-osuutta mihin on tarkoitus saada ihan oikeaa melodista laulua. Ja niille stemmaosuuksia.

Varsinaisen tuottavan työn lisäksi kuitenkin köörisessio on mainio tapa karonkoida ennakkoon levyn valmistumista, ja viettää ensi kertaa laatuaikaa (ryypätä) miksausta vailla valmiiden kappaleiden parissa.

Koska kööri ei kuulosta kööriltä eli ihmisjoukolta kymmenilläkään päälleikkäisillä raidoilla ilman että siinä on oikeasti erilaisia ääniä, tässä vaiheessa mukaan kutsutaan "ulkopuolisia" eli tuttuja jotka vanhastaan tunnetaan kalja- ja gambinapalkalla olevan nopeita oppimaan ja vetämään tarkasti juuri opettuja rytmejä ja melodioita, melkein prima vista mikäli näistä ikinä kukaan kirjoittaisi nuotteja. Mitään biisejähän ei tietenkään lähetetä ennakkoon kööriläisille opeteltavaksi, haastetta ja tuoretta näkemystä peliin!

Näissä sessioissa on syytä aloittaa vaikeimmista ja suurinta tarkkuutta ja tarkinta korvaa vaativista osuuksista, eli tässä tapauksesta melodisista kööreistä ja nopeimmista huudoista, missä "vähän sinnepäin" vetäminen saisi osan kuulostamaan vain löysältä tai muuten vaan epämääräiseltä. Illan ja kaljoittelun edetessä kun yleensä nk. "fiilis" ja "tulkinta" alkaa lisääntymään, kuten taitavilla muusikoilla luonnollisesti kuuluukin.



Ainakin tulee todistettua se että tämä levy tulee takuuvarmasti olemaan omiaan nousuhumalan soundtrackiksi. Rupeaa tuntumaan siltä että tähän tekeleeseen voi olla ylpeä jopa selvin päin. Riffit on parempia, sanoitukset vapautuneempia, melodiat syvempiä ja koko paketti toimii kaiken kaikkiaan paremmin kuin vuosiin. Biiseihin on ladattu energiaa, tulkinta on räyhäkästä ja bändi soi ...voimakkaasti!

Isi, siinä oli stemma!

Pääkallonpaikalla äänitykset ovat jatkuneet Unen lauluilla, ja mökki on jätetty laulajan ja tuottajan valtakunnaksi. Kotistudion puolella erilaisia säläraitoja on tarttunut kovalevylle, jokaisessa kappaleessa on päässyt nyt ensi kertaa rauhassa käyttämään suurta näkemystä (!) ja kuuntelemaan kotioloissa raakamiksausta tähänastisista äänityksistä, minkä päälle on ollut mutkatonta kokeilla ja tarpeen mukaan lisäillä kitaroilla, koskettimilla tai lauluilla stemmoja, melodioita ja muita päälleäänityksiä tehostamaan tai jäsentämään kutakin tilannetta työn alla olevassa biisissä.



Välillä käydään Hästholmenissa kotiäänityksiä läpi Jukan kanssa kriittisellä korvalla, ja visioidaan soundivaihtoehtoja. Pohjat on tehty, biisien ilmapiiri ja yleisilme luotu. Nyt maustetaan ja hienosäädetään, taitavasti ylituottamista karttaen. Räkää jätetään, mutta vain oikean väristä ja koostumukseltaan riittävän tahmeaa.

Onneksi kaikki vain selostettuna kuulostaa rakettitieteeltä. Tällä levyllä on enemmän oikeaa soittamisen fiilistä kuin edellisellä levyllä (tai parilla), ja toisaalta aiemmin ei tullut sentään vaihdettua uusia magneetteja (Alnico 8!!) kitaran mikrofoneihin kesken session.

Miksaajalle pitäisi keksiä soundireferenssejä, yhtäkkiä onkin täysin mahdotonta keksiä yhtäkään levyä jonka tuotannosta saisi keksittyä hyviä viitteitä mitkä realistisesti toimisivat tällä bändillä...

Hommat etenee

Sain bassot purkkiin jo viikko sitten. Eilen kävin kuulostelemassa kaikki biisit läpi, kun Janne oli saanut molemmat kitarat soitettua. Samalla tein pari pientä paikkausta/muutosta bassoihin. Nyt voin hyvin mielin häipyä pariksi viikoksi muihin maisemiin. Une on aloittelemassa laulujen tekemiset, ja pääsin samalla kuulemaan ekan biisin laulujen kanssa. Hyvältähän tuo kuulosti. Kohti valmista levyä tässä mennään kovaa vauhtia.


Omasta näkökulmastani tämä on ollut kaikkein miellyttävin levytysprosessi koskaan. Hästholmen on täydellinen lokaatio rentoon studiotyöskentelyyn. Oli piristävää kun saatiin paukutella pohjia livenä samassa huoneessa. Tuota hikistä livemeininkiä on tarttunut myös kovalevylle asti, joten luvassa on edellistä levyä likaisempi ja ankarampi äänite. Päivätöiden kahleista irtautuminen mahdollisti ennennäkemättömän kovan treeniputken, hyvä valmistautuminen näkyi selkeästi studiotyöskentelyssä.

Tarkkaamo

Levy on jo lähtenyt miksaukseen, kun palaan reissusta kotiin. Mielenkiinnolla odotan mitähän Ruotsin ihme saa aikaan soundimaailman suhteen. Lähtösoundit ovat sen verran hyvät, että ihmeitä saa tapahtua, jos lopputulos ei kuulosta hyvältä.

Näähän kuulostaa melkein biiseiltä..

Melkein kaikki pohjakitarat (oikea ja vasen) soitettuna kaikkiin kolmeentoista biisiin! Käytettiin kunnolla aikaa, vaivaa ja näkemystä sopivasti kokonaisuutta täydentävien kakkoskitarasoundien etsimiseen. Molemmat pohjakitarat äänitetään kukin kolmelle raidalle samanaikaisesti: kahdella eri omiin kaappeihinsa kytketyillä vahvistimella, minkä lisäksi tallennetaan vielä kitarasta lähtevä suora signaali siltä varalta että jälkeenpäin tarvitsee miksauksen yhteydessä äänimaisemaa vielä täydentää. Toisella vahvistimella käädyttiin Carcass-henkiseen repivään vaihtoehtoon ja toiseen löytyi vanhan kunnon HM-2 pedaalin ryydittämää ruotsideathmetal-löyhkää, jotka yhdistämällä syntyi mukavan aggressivinen kokonaisuus.

Kattaus alkaa olla valmis lauluja varten. Ensi viikolla viimeiset silaukset pohjakitaroihin, sitten valmiit raidat muistitikulle jotta työskentely voi jatkua kotistudiossa soolo- ja muiden tilpehöörikitaroiden merkeissä sillä aikaa kun vokaaliäänitykset ovat käynnissä Hästholmenissa.

Keskellä metsää äänittämisessä on myös miinuspuolensa..

Korvat alkavat olla täynnä sahausta, pari vapaapäivää on nyt paikallaan. Aika ottaa hieman etäisyyttä ja palata asiaan myöhemmin tuorein korvin, kuuntelemaan vieläkö kaikki kuulostaa riittävän tiukalta...

Hästholmen

Pohjia nakutellaan...

Reilu viikon äänitykset takana, kolmentoista biisin rummut, ykköskitarat ja bassot alkavat olla "nauhalla". Tällä kertaa teemme pohjaäänitykset live-henkisesti metodilla jossa bändin soittajat soittavat omat perusraitansa samanaikaisesti purkkiin tiukassa katsekontaktissa toistensa kanssa, idealistisena tavoitteena saada taltioitua hieman livesoiton elävyyttä, nyansseja ja dynamiikkaa. Siis sillä hyvällä tavalla. Päälle rakennetaan sitten aikanaan toki lisää soittimia ja laulua päälleäänityksinä, mutta niiden aika koittaa myöhemmin. Nyt fiilistellään biisejä läpi, kokeillen eri tempoja ja lähestymistapoja niin riffeihin kuin rumpufilleihinkin, haeskellen sitä mikä tuntuu luontevimmalta mutta kuulostaa myös parhaalta.

Katkaistu ilmakivääri lisää vaaran tuntua...Tämä kuva tosin tammikuun demostudiosta.

Äänityspaikkana toimii siis niemennokassa seisova parhaat päivänsä joskus kymmeniä vuosia sitten nähnyt merenrantahuvila, johon luottoäänittäjämme J. Varmo on pystyttänyt tätä levytystä varten äänitysstudion. Suosittu paikka näihin puuhiin ilmeisesti, täällä äänitetään useita levyjä vuosittain ja samojen seinien sisälle kasataan joka sessiolle eri äänitysvehkeet, edellinen asukas eli Asa roudasi juuri viimeisiä tulitikkurasioitaan ulos kun meidän Gambinapulloja ja Marshalleja pullisteleva luottosukkulamme kaarsi ensi kertaa paikalle. Pihalla on hieno kokoelma eri vuosikymmenillä palvelleita keikkabusseja, jonain päivänä on kyllä pakko yrittää päästä tutkimaan lähempää.

Janne ja Ande äänittävät tarkkaavaisesti.

Fiilistä on kuitenkin tässä paikassa rutkasti enemmän kuin keskivertoteollisuushallin nurkkaan laudoista rakennetussa steriilissä umpiossa. Kuulemma paikka on oikein hieno ja idyllinen kesällä. Talvella levytysidylliä saattaa lievästi haitata lumen takia ajokelvoton talolle johtava tie, hiirten nakertamat studiolaitteet sekä jäätyneet viemärit. Mutta mitäs pienistä.

Eräänä iltana päästiin lähtemään studiolta jo suunniteltua aikaisemmin hyvillä mielin suunniteltua aikataulua nopeammin edenneistä sessioista, vain huomataksemme että ainoa mantereelle johtava yksikaistainen tie (ja melkoinen kaistale reunustavaa metsää) on eristetty erään toisen alueella sijaitsevan huvilan tulipalon takia. Eikun autot takaisin talon eteen parkkiin ja rämpimään hangessa kohti sivistystä.

Jukka ja Janne tarkkaamossa.

Biisimateriaali on muuten ehkäpä aiempaa aavistuksen polveilevampaa, joskin edellisen levyn tyyliset liveversioihin taipuvasta formaatista kaukaisimmaksi astuvat kokeilut loistavat poissaolollaan. Melkein kaikki levyn biisit tuntuisivat soveltuvan keikkasoittoon oikein hyvin, näitä tullaan vielä hikisissä klubeissa kuulemaan!

Mestari Hyrkäs saapui tarkastamaan mihin Sakaran rahat tällä kertaa kuluvat.

Kokeiluja on silti ja spurgugrammin sakarat laajentuvat taas uusiin suuntiin muutamassakin kappaleessa. Rankat osat ovat rankempia, ja hitaat osat hitaampia. Uusi näkemys surmacoresta? Joskin toivottavasti enemmän bändin vahvuuksiin nojaten. Kaiken kaikkiaan tykimpää tavaraa tulossa! Treenikämpällä on viihdytty tavallista enemmän, kiitos asiantilan missä bändi on yhtä lukuunottamatta kasvanut ulos päivätyörasitteistaan.

Otto ja luotetut työvälineet.

Taustaa

Rytmihäiriö aloitti viidennen albuminsa äänitykset 15.2.2010 Helsingin Vuosaaressa, Hästholmenin merellisissä maisemissa.
Albumi on tarkoitus saada nauhoitettua seuraavan kuukauden aikana. Työryhmä on äänitysten osalta tuttu jo Rytmihäiriön kolmen edellisen albumin ja parin pienemmän levyn tiimoilta.
Levyn julkaisee myöhemmin keväällä Sakara Records.

Jukka Varmo - Äänittäjä, tuottaja & Führer.
Rytmihäiriö:
Janne Perttilä - Kitara
Unto Helo - Vokaalit
Antti Kiiski - Basso
Otto Luotonen - Rummut

Lisäksi mukana:
Janne Hyrkäs - Sakara Recordsin edustaja.
Mitja Harvilahti - Valokuvaaja

Nämä pitäsi tehdä.

Mitja, Janne ja Jukka hengailee.